SuomiDH ja Enduro: vauhtia, pölyä ja hallittua kaaosta
Olutpolkijoiden kausi 2026 on edennyt siihen pisteeseen, että pyörät on pysyneet enimmäkseen ehjinä, kuskit suurin piirtein kartalla ja huoltojoukot vain lievästi harmaantuneina. SuomiDH:n kolme osakilpailua ja Messilän enduro ovat näyttäneet, että vauhtia löytyy – ja välillä myös ihan uusia tulkintoja painovoiman toiminnasta.
SuomiDH 2026 – nousujohteinen kauden alku (ja ajoittaista hallittua paniikkia)
SuomiDH-sarjan kolme ensimmäistä osakilpailua (Tornari, Meri-Teijo ja Ellivuori) ovat tarjonneet kaikkea: palkintopallia, kehitystä ja yhden klassisen “mihin tää linja meni” -hetken per kuski.
Kohokohdat SuomiDH-kisoista:
- Eetu Frilander (M-Elite): 7. → 5. → 2.
➜ nousu podiumille asti ilman näkyviä oikoreittejä (ainakaan tuomareiden mukaan) - Ella Frilander (N-Elite): 5. → 1. → — (ei startannut Ellivuoressa loukkaantumisen takia)
➜ voitto Meri-Teijossa ja vahva alkukausi ennen keskeytystä - Oona Uunila (N-Elite): 2. → 2. → 2.
➜ tasaisuus on niin kovaa luokkaa, että melkein epäillään GPS-lukitusta - Elmer Frilander (MU17): 15. → 9. → 8.
➜ nousujohteinen kehitys kauden edetessä - Ivar Arulaid (M-avoin): 6. → 5. → 5.
➜ vakaata tekemistä, kuin suomalainen sääennuste: harvoin yllättävä, mutta toimii
Lisäksi MU15-luokassa Leo Sydänmaanlakka avasi kauden sijalla 10 ja Leo Kivistö nähtiin Ellivuoren kisassa kahdeksantena. Seuran kannalta harmittavaa on Antti Lammelan siirtyminen Club Tornarin väreihin, koska kisoissa ollut vahvaa suorittamista M-35-sarjassa: 10. -> 4. -> 2.
Messilä Enduro – kestävyyskoe, jossa kysytään “miksi teen tätä”
Messilän enduro muistutti jälleen, että alamäkipyöräily on vain yksi tapa kärsiä hallitusti luonnossa. Messilän enduro tarjosi kauden toistaiseksi fyysisimmän koitoksen, jossa hissiä ei ollut olemassa edes ajatuksena. Kaikki siirtymät ajettiin polkien, ja päivän aikana kertyi noin 1000 metriä vertikaalinousua lihasvoimalla – eli käytännössä “ylämäkivetoa erikoiskokeiden välissä”.
Rata yhdisti tekniset metsäpolut ja rinteet, ja vaikka jalat hapottivat jo ennen ensimmäistä erikoiskoetta, Olutpolkijat selvisivät maaliin laajalla rintamalla.
Sääolosuhteet suosivat koko kisakautta myös Messilässä: yhtään varsinaista mutarallia ei nähty koko puolivälin kilpailuissa, mikä on lähes epäilyttävän siistiä toimintaa kurapyöräilyjaostolle. Kalusto pysyi puhtaampana kuin yleensä ennen lähtöä, ja huoltojoukot joutuivat etsimään muita tekemisen muotoja kuin pesurallin.
Kohokohdat endurosta:
- Luukas Lönnberg (MU14): 3. sija
➜ päivän paras Olutpolkija! - Matti Lönnberg (M40): 4. sija
➜ aivan mitalin tuntumassa, eli klassinen “melkein palkintopaikka mutta enemmän maitohappoa” -sijoitus - Oona Uunila (N-Elite): 8. sija
➜ DH:n jälkeen vielä endurossa, eli monipuolisuutta tai sitten huonoa ajanhallintaa - Antti Arponen (M-Hardtail): 8. sija
➜ jäykkäperä ja kova pää – toimiva yhdistelmä ainakin kerran päivässä - Ivar Arulaid (M-Elite): 57. sija
➜ tärkeintä ei ollut sijoitus vaan se, että kaikki osat löytyivät maalissa samasta pyörästä
Lisäksi Antti Lammelan sijoitus M-40 -sarjassa 14.
Kokonaiskuva kaudesta
Kauden 2026 puolivälissä Olutpolkijat ovat selvästi nousujohteisessa tilanteessa:
- SuomiDH-puolella: useita podiumeja, yksi voitto ja selkeä kärkipään kehitys (erityisesti M-Elite ja N-Elite)
- Endurossa: laaja osallistuminen ja yksi palkintopallisijoitus nuorten luokassa
- Yleiskuva: yllättävän vähän draamaa siihen nähden, että kyseessä on kurapyöräilyjaosto
Erityisen positiivista on, että menestystä tulee sekä kärkipään kilpailijoilta että laajalta joukkueelta eri ikä- ja kalustoluokissa. Vahva joukkuehenki näkyy ja kuuluu kisapaikoilla.
Katse loppukauteen
Loppukauteen lähdetään tilanteesta, jossa SuomiDH:ssa palkintopallit ovat realistisia useissa luokissa ja endurossa haetaan jatkoa vahvalle osallistumiselle sekä yksittäisille huippuonnistumisille.
Kalenterissa on vielä useita merkittäviä koitoksia:
- SuomiDH SM-kisa, Mustavuori 18.–19.7.2026
➜ kauden kovin kotimainen DH-mittaus, jossa panoksena SM-mitalit ja kauden arvostetuin näyttö - Enduro, Ylläs 11.7.2026
➜ pitkän matkan ja tunturimaaston koitos, jossa nousumetrit ja reitit eivät lopu kesken - Enduro, Levi 17.–18.7.2026
➜ Lapin klassisissa maisemissa, jossa fyysinen kestävyys ja ajotaito punnitaan kunnolla
Olutpolkijoiden kausi 2026 on vielä kesken, mutta yksi asia on varma: alamäkeen mennään edelleen vähän liian lujaa ja hymyssä suin.