Suomi-DH:hen osallistui 27 seuraa.
- Club Tornari – 9325 pistettä (heillä on varmaan oma tehdas, joka tuottaa kuskeja)
- Mustavuori Trail Crew – 2876 pistettä
- Olutpolkijat (OLPO) – 2217 pistettä
- Lahden Pyöräilijät – 2022 pistettä
Muut seurat jäivät alle 1000 pisteen. Eli kyllä, OLPO on virallisesti Suomen kolmanneksi kovin DH-seura – ja ehkä ainoa, joka osaa yhdistää oluen ja polkemisen näin tyylikkäästi.
OLPO on virallisesti Suomen kolmanneksi kovin DH-seura – ja ehkä ainoa, joka osaa yhdistää oluen ja polkemisen näin tyylikkäästi.
-Antti Lammela
Tahko – Suomi-DH:n kauden päätös: kiviränni, kaatosade ja loputon kurjuutus
12.–13.9. Tahko Mountain Bike Weekend tarjosi Suomi-DH-kauden kuudennen ja viimeisen osakilpailun. Jos kauden aiemmissa raporteissa on vilissyt sanat vaativa ja vauhdikas, niin tällä kertaa vauhti jäi vähemmälle – mutta vaativuus? Se oli potenssiin kolme. Jos rata olisi ollut yhtään vaikeampi, olisi pitänyt pyytää sherpa oppaaksi.
Rata – tervetuloa epämukavuusalueelle
Suomessa DH-radat kestävät yleensä minuutin verran. Joskus vähän yli, mutta usein miten alle. Tahkolla? 2,5 minuuttia. Se on suomalaiselle DH-kuskille sama kuin maraton pikajuoksijalle. Rata oli kapea, kivinen ja tekninen “ränni” keskellä metsää. Sellainen, jossa jos pysähdyt hetkeksi miettimään, olet jo naamallasi.
Ja sitten tuli sade. Ei mikään kevyt kesäsade, vaan sellainen, että Nooan arkki olisi ollut hyvä lisä varustelistalle. Aamulla moni kilpailija katsoi taivaalle, sitten rataa ja totesi: “Ehkä ensi vuonna.” Ei se rata oikeasti ollut sen vaarallisempi kuin muutkaan, se vain sisälsi pitkiä pätkiä, joissa virhe tarkoitti joko pyörän tai itsetunnon hajoamista.
Pyörät vs. Tahko: 0–2
Tahko ei ollut brutaali vain kuskeille, vaan myös kalustolle. OLPO:n riveistä Luoma ja Arponen saivat kokea sen karvaasti – molemmilta hajosi runko. Onneksi tämä oli kauden viimeinen kisa, joten talvella ehtii miettiä, mikä runko kestää seuraavan vuoden kivisateen.
Tulokset – kuka selvisi hengissä?
Naisten Elite: Oona Uunila – 5. (ja hymyili vielä maalissa!)
Miesten Elite: Valtteri Ala-Heikkilä – 8., Patrik – keskeytti tekniseen murheeseen jarrujen hävittyä.
M13: Leo Sydänmaanlakka – 1. (taas! Jos Leo jatkaa tätä tahtia, kohta hänellä on enemmän pokaaleja kuin sormia käsissä)
Avoin: Ivar Arulaid – 14.
M35 (Koukkupolvet):
o Antti Lammela – 8.
o Pasi Luoma – 12.
o Antti Arponen – 13.
o Sasu Saari – keskeytti niin ikään jarrumurheisiin
Kauden päätös – autotalli, palkinnot ja parhaat jutut
Koska kyseessä oli kauden viimeinen kisa, OLPO järjesti yhteismajoituksen ja autotallissa pidetyn kauden päättäjäisillallisen. Illan aikana käytiin läpi kauden huippuhetket ja pettymykset. Oona ja Iivari olivat valmistaneet itse tehdyt palkinnot jokaiselle OLPOlaiselle – käsityönä, rakkaudella ja ehkä pienellä sarkasmilla. Tämä oli se hetki, kun tajusi: “Tämän porukan kanssa on ilo lähteä ensi kauteen.” ❤️
Kauden tilastot – kuka dominoi?
Leo Sydänmaanlakka: SM-pronssi ja Suomi-DH Cupin ylivoimainen voitto M13-luokassa. M13 Sarjassa 12 kuljettajaa sai pisteitä.
Naisten Elite: Oona – SM 6. ja Cupin pronssi. Naisten Elitessä 18 kuljettajaa.
Miesten Elite: Valtteri – Cupin 7., Patrik – 12. Miesten Elitessä 30 kuljettajaa.
M35 (Masters):
o Antti L. – 5.
o Antti A. – 14.
o Sasu – 15.
o Luoma – 20.
o Saku – 27.
M35 luokassa 29 kuljettajaa.
Yhteenveto
Tahko päätti kauden tyylillä: kiviränni, kaatosade, hajonneet rungot ja naurut autotallissa. OLPO:n sijoitus seurapisteissä kolmantena on upea saavutus ja antaa hyvän pohjan ensi kaudelle. Nyt on aika pestä muta pois, korjata pyörät ja suunnitella, miten ensi vuonna mennään vielä kovempaa tai ainakin kaadutaan tyylikkäämmin.
Kirjoittanut Antti Lammela